Kirjan arvostelu

Mielestäni lukemani kirja oli hyvin mielenkiintoinen. Aiheena kirjassa on rakkaus ja ystävän kuolema. Teema kirjassa on ystävien tärkeys. Teos on koskettava ja realistinen, myös huumoria löytyy. Kirjassa huonoja puolia omasta mielestäni oli mm. se, että se eteni niin nopeasti. Välillä yhdessä kappaleessa oli hypätty viikon verran eteenpäin. Kirjassa erityisesti pidin siitä, että melkein jokaiseen kappaleeseen oli laitettu tapahtumia menneestä, joissa Hapa vielä eli. Niissä kerrottiin muistoja kaikesta mitä kaverukset olivat tehneet yhdessä ja kertomuksista sai tietää myös Hapasta henkilönä enemmän.

Päähenkilönä on Atte, hän on äkkipikainen mutta järkevä henkilö. Hän kasvaa teoksen aikana paljon ja oppii arvostamaan enemmän oikeasti tärkeitä asioita esim. alkaa vierailla mumminsa luona useammin ja haluaa viettää enemmän aikaa isänsä ja pikkuveljensäa kanssa, sekä Söden ja Järven. Pystyin samaistua moniin Aten ajatuksiin ja hänen tarinaansa oli mielenkiintoista seurata.

Kirjassa oli ihana onnellinen loppu, kun Järvi, Söde ja Atte pystyvät taas elämään onnellista elämää. Kaikki kolme oppivat paljon menettäessään Hapan ja se saa heidät arvostamaan elämää. He muistelevat Hapaa vain lämmöllä ja hyvänä tyyppinä. Loppua paransi myös se, kun Atte ja Söde saavat välinsä kuntoon ja alkavat seurustelemaan.

Kirjassa yhtenä pääpointtina oli Aten mummin sanoma lause, jonka hän sanooo Atelle kertoessaan kissasta, jonka omistaja kuoli. ”Kun menettää parhaan rapsuttajan, sitä ei korvaa viisikään silittelevää kättä, mutta yksi niiatä käsistä voi aina välillä osua samaan paikkaan missä aikaisemmin on tuntunut hyvältä.”